keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Tätihepan paluu

Aurinkokylvyssä.

Durandon sairasloma on ainakin toistaiseksi ohi. Selkä ei todellakaan ole vielä kunnossa, joten voi olla, että huomisen fyssarikäynnin jälkeen sairasloma jatkuu.

Tätihevonen on kuitenkin palannut, ja se on sentään jotain. Sanni ratsasti eilen ja tänään vartin verran. Tänään sain itsekin kivuta hetkeksi selkään. Aluksi jännitti, mutta jo muutama käyntiaskeleen jälkeen tuli onnellinen olo. Oli helppo rentoutua, kun ei tuntenut istuvansa painekattilan päällä. Ihan kuin olis kotiin tullut :)

Kolmen viikon lomailu näkyi yllättävän vähän. Tottakai eilen oli alkuun vähän jäykkyyttä, mutta tänään ei oikeastaan enää mitään. Sannin mielestä eniten lomailun huomaa vinoudessa, joka on taas vähän lisääntynyt.

Vaikkei sitä ratsastaessa huomannutkaan, niin selkä tosiaan on edelleen kipeä. Sen huomaa ihan koskemalla. Satuloita on nyt tutkailtu ja testailtu. Kipein paikka on todella lähellä rankaa. Loogisimman oloinen selitys löydettiin siitä, että kun satula jää hieman ilmaan takareunasta, ja painoni tuppaa usein olemaan liikaa oikealla, siirtyy satulan takareuna lähemmäs rankaa ja aiheuttaa kipeytymisen.

Nykyinen satula tuntuu useampien testaajien mukaan kokonaisuudessaan suhteellisen hyvältä, ja jos se sitä on fyssarinkin mielestä, niin sitten se ainakin topataan uudelleen. Sitä kun ei ole koskaan Durtsille topattu, ei siitä ainakaan haittakaan ole.

Tänään kokeilussa oli Kiefferin Malmö (taas), mutta hyvää istuntaa en siinä oikein löytänyt vaan valuin vähän väliä takakaarelle keikkumaan, jonka seurauksena hölskyvä paine tietysti kohdistui erityisesti juuri sinne selän kipeimpään kohtaan.

No, huomenna ollaan toivottavasti viisaampia.

Niitä hetkiä, joihin voisi pysähtyä pidemmäksikin aikaa.

Thor ja Durtsi ovat toistaiseksi tulleet kivasti toimeen. Pojat jaksavat nypeltää ja välillä vähän pystypainiakin. Syövät kuitenkin hyvässä sovussa jopa samasta heinäkasasta. Edelleen varovaisen toiveikkaana...


11 kommenttia:

  1. Durando oikein nauttii tuossa aurinkokylpykuvassa :) Toivotaan että ratsastuksta saa jatkaa fyssarin jälkeenkin, ja selkä saadaan vähitellen kuntoon. Mullakin lähti satula muokattavaksi, on käynyt ponille liian kapeaksi. Toivottavasti saan sen pian takaisin, nyt ratsastelen kakkossatulallani "poni-Wintecillä", ja apua että se on kiikkerä koulusatulaan tottuneelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä muuten ollut D ainoa, joka tona päivänä nautti auringosta – kyllä on hirmuinen valon kaipuu!

      Fyssari antoi luvan ratsastaa, mutta hitaasti määrää lisäten ja äärihuolellisesti suoruuteen keskittyen.

      Toivottavasti saat pian satulan takaisin. Toisaalta, vähän kiikkerämmällä penkillä kiikkuminen tekee varmasti hyvää tasapainolle :)

      Poista
  2. Hei jee! Hienoa, että parempaan suuntaan aletaan olla menossa. Ja kiva, että eka ratsastus sujui rennosti. Se on kuitenkin niin fiilislaji, että on vaikea tehdä mitään, jos joutuu kamalasti jännittämään.

    Toivottavasti satula-asiakin järjestyy! Meille tulee nyt tänään sovittaja nro 3 ja sovitettavat satulat nro 87-94 tai jotain... Vähitellen haluaisi tosiaan saada homman kuntoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lennulleko sulla on satula haussa? Et varmaan oo siitä Black Countrysta luopumassa? ;)

      Joo, on tuskastuttavaa, kun satulashow vaan venyy ja venyy. Itsekin meinasin tosiaan taas lähteä vaihtamaan, mutta kun tuo nykyinen ei nyt kuitenkaan ole asiantuntijoidenkaan mielestä lainkaan huono, niin päädyin toppauttamaan sen.

      Poista
    2. Kaksi asiaa pysyy ja toinen on se Black Country! Se topattiin juuri uusiksi molemmille kavereille sopivaksi. Estesatula pitäisi vielä saada, ja se onkin ollut vähän haastavampaa. Varsinkin kun kaikki sopivat mallit ovat niin hulppean hintaisia, että vähän hirvittäisi maksaa "kakkossatulasta" sellaisia summia.

      Poista
    3. Arvelinkin, ettei se ole myynnissä :) Mutta nyt jäi kyllä kiinnostamaan, mikä on se toinen asia, joka pysyy?

      Mahtavaa, että sama satula sopii molemmille pojille, helpottaa kyllä kokonaisuuden hallintaa ja vähentää metsästykseen käytettävää aikaa merkittävästi.

      Poista
  3. toivotaan parasta, sillä tuo satulan etsiminen tuntuu olevan useimmiten ihan henkimaailman hommaa. Ostin itse Tintille uuden satulan saman tien, kun olin tehnyt hevoskaupat.

    Olen muiden satulansovitusta seurattuani ollut aivan ihmeissäni, miten helposti löysin omani. Satulansovittaja nimittäin sovitti tallikaverini hevoselle ties kuinka monetta satulaa ja siinä samalla sovitettiin tämä tallikaverini hevosen epäsopiva satula Tintin selkään. Satulasetä sanoi, ettei tälle tarvitse tehdä mitään, se on tälle hevoselle aivan sopiva sellaisenaan.

    Sitä en tosin tiedä, kuinka paljon hallaa hevoseni vanha, rungostaan vääntynyt satula oli sille aiheuttanut. Vanhemmiten vaivat saattavat vielä alkaa näkyä. Vanha satula oli kuitenkin sellainen, että Tintti vapautui ihan uudenlaiseen juoksuun, kun lähdin sen kanssa uudella satulalla ekan kerran liikkeelle. Se oli kuin Forrest Gump, jonka jlkatuet napsahtelivat poikki ja vauhti senkun kiihtyi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Forrest <3

      Teillä on käynyt kyllä mahtava tuuri satulan kanssa! Tosin joskus mietin, että tehdäänköhän tästäkin jo vähän turhan suurta ongelmaa. Jos kaiken satulan etsintään käytetyn ajan ja energian käyttäisikin tiiviseen ja tehokkaaseen oman ratsastuksensa kehittämiseen, niin olisiko lopputulos hevosen kannalta sama, tai jopa parempi? :)

      Poista
    2. Hmm, kyllä varmaan kannattaa lähteä siitä hyvin istuvasta satulasta. Edellisen satulan jälkeen olen aina lohduttanut itseäni sillä, että nyt Tintti kestää epäkeskoa menoani paljon paremmin, kun se ei tarvitse kestää SEKÄ huonoa satulaa että ratsastajaa.

      Eräs sinkkututtava sanoi joskus, että maailmassa on kaksi mahdotonta löydettävää: sopiva mies ja sopiva käsilaukku. Joka sellaiset on löytänyt, ei tajua onneaan. Satulan kuulunevat samaan kategoriaan... ;-)

      Poista
    3. Satulat kuuluvat ehdottomasti samaan kategoriaan =)

      Joo, ilman muuta on tärkeää, että satula on sopiva. Ehkä enemmän tarkoitin sitä, että sen täydellisen sopivan ja täysin sopimattoman (?) väliin mahtuu varmasti melkoinen määrä erilaisia vaihtoehtoja, joiden kanssa varmasti molemmat osapuolet pystyisivät elämään. Siis vaihtoehtona sille, että se Täydellisen Satulan Metsästys kestää vuosia, vuosia ja taas vuosia.

      Poista
    4. Ihan varmasti mahtuu. Kunpa Se Oikea tulisi vastaan nopeasti. :)

      Poista