Keskiviikko
Sanni ratsasti ja Sari hieroi. Minä katselin. Kaikki meni kivasti.
Torstai
Upea aurinko ja Durdella takana jo ihan liian pitkä maneesijakso -> talutuslenkille. Kaikki meni kivasti.
Perjantai - kun kaikki ei enää mennyt niin kivasti.
Kiipesin kyytiin. Pelotti. En osannut rentoutua. Mun mielestä D oli koko ajan lähdössä johonkin. Ei lähtenyt kertaakaan. Oma selkä puutui (taas), ilmeisesti jännityksestä. Ratsastin ehkä nipin napin puoli tuntia ja siitäkin osa oli käyntipunkemista.Hartiat lysyssä talliin, josta löytyi ihana tallikaveri, joka lupasi jatkaa siitä, mihin jäin. Durde sai liikkua ja näyttikin nauttivan siitä isosti. Hepan vinkkelistä: loppu hyvin, kaikki hyvin.
Lauantai
Psyykkasin itseäni jo kotona miettimään iloisia ajatuksia. Ei pelottanut fyysisesti enää ihan samalla tavalla kuin eilen. Ilmeisesti alitajuisesti kuitenkin, koskapa en juuri mitään rohjennut vaatia. Kuitenkin parempi tämä vanha tuttu nössöys kuin eilinen kokovartalopaniikki. Uskalsin jopa pyytää vähän laukkaa. Vasempaan ei sitten onnistunutkaan, kun jämäkkyys oli lähtenyt jonnekin pääsiäisen viettoon.(Tästä on varmaan rivien välistä luettavissa, että en ole onnistunut järjestämään itselleni tilaisuuksia kokeilla vielä mitään saamistani kenotuksenehkäisyvinkeistä. Toivottavasti huomenna jo päästään laukkaamaan myös vasemmalle... :) - - - Laitoinpa tuohon loppuun vielä hymynaaman, koska parempi yrittää hymyillä kuin alkaa spiidaan, eiksvaa?)
Rataharjoitusvideosta
Melkoisen ähläämisen ja odottelun jälkeen videotiedostot siirtyivät kamerasta koneelleni, mutta kas, koneeni ei tunnista tiedostomuotoa, eikä niitä siis sittenkään koneelta löydy. Olisiko liikaa toivoa sellaista systeemiä, joka ensin tutkii, tunnistaako tiedostomuodon ja vasta myönteisen tuloksen jälkeen lähtee niitä siirtämään?Nyt viimeinen oljenkorteni on siskoni, joka kameran omistaa. Jos häneltä ei heru apua, niin olkoot mokomat videot sitten siellä kamerassa vaikka hamaan tappiin. Vakuuttavasta uhosta huolimatta kovasti tekis mieli saada tämäkin ongelma selätettyä, sillä kamerassa on myös useita videoita Portugalista. Siis ratsastusvideoita, tietysti.
Jos kamera on tuottanut hd laatuista videota, joudut lataamaan vlc playerin ja sitten pelittää! Tiedoston loppu on muistaakseni mts..?
VastaaPoistaHmmm...mulla kyllä on VLC player ja kyllä tähän ainakin iPhonen HD-laatuiset videot siirtyy. Nää videot on nyt Sonyn handycamissa, ja kun sen piuhan liittää tähän MacBookiin, niin automaattisesti aukeaa iPhoto ja tarjoaa videoiden tuomista sinne. Sitten, kun ne on tuotu, kertoo, ettei tunnista formaattia enkä onnistu löytämään tuotuja videoita mistään. Kameran omistajalla siis myös Mac ja homma toimii. Ei taida nyt vaan mun ymmärrys riittää.
VastaaPoistaHeippa, kiva blogi sulla! Aika kiva idea tiivistää viikon tapahtumat yhteen postaukseen. Tykkään kirjoitustyylistäsi sekä siitä, kuinka analysoit omaa ratsastustasi. Terveisin, eräs toinen harrastekouluhinkkari.
VastaaPoistaKiitos Aira kehuista ja muutenin kiva, että kommentoit – tätä kautta löytää itselleenkin lisää ihania heppablogeja luettavaksi :)
PoistaOijoi, pelko on ikävä kumppani, sillä sen aivan jähmettää ihmisen ja istunta menee aivan rautakangeksi. Siinä ei auta kuin tekeminen pelosta huolimatta. Oi miten helppo sanoa, mutta tiedän kyllä, miltä tuo tuntuu.
VastaaPoistaMinulla puutuu lapojen väli eli noin koko keskiselkä ratsastaessa. Väitän sen johtuvan liian lyhyistä käsistä (!), mutta ongelmana on myös jäkitys. Välillä ratsastus on pelkkää itsensä voittamista.
Näinpä. Ja tilannetta ei yhtään paranne se, että hevonen aistii jokaisen pienenkin mielenliikkeen ja epävarmuuden. Jos ei aistisi, niin pelon käsittelykin olisi paljon helpompaa.
PoistaHelpottaako sullakin se puutuminen sitten ihan melkein muutamassa minuutissa vai jääkö pidemmäksi aikaa kiusaamaan?
Puutuminen (välillä ihan kipu) heikkenee, kun muutan vähän asentoa. En osaa sanoa ihan tarkasti, miten sen muutan, mutta jotain ilmeisesti teen oikein. Kun tuo parempi asento taas lösähtää tms. puutuminen/kipu iskee takaisn. Se ei ole "huudan tuskasta"-kipua, mutta aika sietämätöntä kuitenkin. Lihaskunnosta kaikki varmaan on kiinni, vahvemmilla selkälihaksilla jaksaisin pitää sen löytämäni hyvän asennon. Joskus oikea jalkani puutuu ihan turraksi, mutta se ilmeisesti on jokin lonkan alueen hermopinne.
VastaaPoistaAa, mulla on välillä tuntunut kanssa kipua, mutta vaan pari kertaa ja ne on olleet molemmat kerran semmoisia, kun Durando on ollut tosi jäykän ja kovan tuntuinen.
PoistaTää puutuminen ilmenee ehkä pienenä epämukavuuden tunteena ratsastaessa, ja selkä (koko keskiosa) puutuu heti, kun tulen selästä alas. Puutumista kestää ehkä kymmenisen minuuttia tai välillä vähän kauemmin. Aika omituisen tuntuista. Ei kipeä eikä välttämättä edes epämiellyttävä fiilis, vaan omituinen.
Joo, olen ihan varma siitä, että tää puutuminen on suoraa seurasta jännittämisestä, jonka seurauksena istunta leviää, tai mun tapauksessa kaatuu pahasti etukenoon. Tänään ei puutunut, ja otan sen merkkinä siitä, että istuin vähän paremmin tai olin vähän rennompi =)
Voikohan tommoisille hermopinteille tehdä mitään? Vai pitääkö niiden kanssa vaan oppia elämään?