Parasta pitkään aikaan

Huolimatta siitä, että maneesissa oli muitakin, oli tämän päivän ratsastus paras todella pitkään aikaan. Fiilis on katossa!

Olin päättänyt, että tänään mua ei vedätetä. Että eteenpäin mennään oli mikä hyvänsä.

Alku oli pikkuisen tahmeaa ja pari kierrosta piti vähän puskea, mutta sitten löytyi Durden oma moottori. Siitä eteenpäin sainkin sitten nauttia ratsastuksesta. Durando oli reipas ja kuuliainen. Välillä meinasi vähän yrittää liirailua, mutta uskoi korjausta melko nopeasti. Pohkeenväistöt oikealle eivät ravissa oikein onnistuneet, mutta mentiin sitten käynnissä, että tuli kuitenkin kunnollisia väistöaskelia.

Tein paljon nopeita ravi-käynti-ravi-siirtymiä ja oli ihana huomata, miten aina pienempi ja pienempi pohje riitti raviin siirtymiseen. Itse asiassa loppua kohden alkoi olla enemmän tekemistä käyntiin siirtymisissä – ja se on kyllä mulla Durden kanssa vähän harvinaisempi tilanne.

Fiilis oli niin hyvä, että päätin kokeilla laukkaakin. Nostot onnistuivat tosi hyvin. Kerran D rikkoi oikeassa kierroksessa raville ja meni hetki, että sain laukan takaisin. Itse asiassa jouduin ottamaan noston uudelleen käynnin kautta, mutta mielestäni kuitenkin selvisin tilanteesta jossain määrin voittajana, ja olin supertyytyväinen itseeni, etten luovuttanut, kun ensimmäinen korjausyritys ei toiminut.

Eteen-alas-ravi suuntautui tänään turhan vähän taakse ja muutenkin sain aika taajaan muistuttaa ohjille painamisesta ja luotiviivan takana roikkumisesta. Mutta kokonaisuudessaan – ja ennen kaikkea fiiliksen puolesta – en muista, milloin viimeksi olisi ollut näin hyvä ratsastuskerta.

Valokuvia ei tältä päivältä ole, kun kaikki filmi meni myönteisiin mielikuviin :)