torstai 14. kesäkuuta 2012

Centered riding -kurssilla

Osallistuin blogin kautta saamani suosituksen perusteella kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna yhden päivän mittaiselle Centered riding -kursille Ratsutila Hélenillä.

Lähdin matkaan puoli seitsemältä ehtiäkseni puoli yhdeksäksi Asikkalaan. Perillä päästyäni aamu alkoi rauhallisella aamiaisella ja tarinoinnilla opettaja-Annen ja muiden kurssilaisten kanssa.

Silmät ristissä telkkarin edessä

Meitä osallistujia oli kaikkiaan viisi ja tunneille jakauduttiin kahteen ryhmään. Toisen ryhmän ratsastaessa toisella ryhmällä oli teoriaa, mikä hienoiseksi pettymyksekseni tarkoitti Sally Swiftin Centered Riding -videon katsomista. Ei siinä sinällään mitään vikaa ollut, mutta olin videon nähnyt jo aiemmin ja ehkä muutenkin mieluummin katsonut sen vaikka edellisenä iltana kotona ja lähtenyt ajamaan Asikkalaan aamulla vaikka tuntia tai puoltatoista myöhemmin.

Istunnan peruspalikat

Videon jälkeen päästiin ratsaille. Sain ratsukseni komean Viton (J.E.John), joka oli kuulemma luonteeltaan vähän Durden tyylinen eli enemmän laiska kuin reipas, mutta välillä vähän säpsy.

Tällä ensimmäisellä tunnilla ei juuri ehditty ratsastaa. Anne kävi jokaisen kanssa läpi istunnan peruspalikat. Tavoiteltu asento oli mielestäni pitkälti samankaltainen kuin se, johon olen tähänastikin pyrkinyt (aina siitä viime kevään pilatesratsastuskurssista lähtien). Käynnissä piti ajatella istuvansa takajalkojen päällä ja antavansa lonkkien liikkua hevosen takajalkojen tahdissa ylöspäin, ei eteen, ei taakse eikä oikealle tai vasemmalle, vaan ainoastaan ylöspäin.

Suurin ero käynnissä oli kädellä myötäämisessä. Anne toivoi todella reilua myötäämistä kädellä, myös pitkillä  ohjilla ratsastaessa. En tiedä, oliko ajatus se, että ääripään kautta päädytään kultaiseen keskitiehen, mutta itsestäni kyllä myötäysliike tuntui jo aika hurjalta, kun käsi piti viedä joka askeleella niin pitkälle eteen kuin pystyi.

Kuolaimet kädessä

Lounaan jälkeen jatkettiin yhteisellä teoria- ja jumppaosuudella. Harjoiteltiin ohjastuntumaa pareittain niin, että toisella oli kuolaimet kädessä ja silmät kiinni ja toinen teki erilaisia pidätteitä. Oppi oli se, että jo lähes olemattoman pieni pidäte tuntuu selkeästi.

Jumppapalloilla etsittiin istuinluita ja stepperilla opeteltiin nostamaan lonkkia ylöspäin. Kivoja ja havainnollisia harjoituksia!

Kevennys vain lantiosta

Toisella ratsastustunnilla päästiin jo menemään muutama kierros kevyttä ravia. Kevennyksessä keskityttiin siihen, ettei liike tule pohkeista, reisistä eikä yläkropasta vaan ainoastaan lantiosta eteenpäin, ja vain sen verran kuin hevosen liike "heittää".

Siinä missä lantion liike tuntui oikealta,  yläkropan asento tuntui ihan liian etukenolta. Mielestäni kenotusaste lähenteli jo sitä tuttua mäkihyppyasentoa, johon pahimpina pelkohetkinä ajaudu(i)n.

Tahdista ei täällä motkotettu, sillä tavoitteena oli vain hevosen luonnollinen tahti. Kiva, kaunis ja tavoittelemisen arvoinen ajatus, mutta omalla osaamisella ja Durden luonteenlaadulla ei taidettaisi tuolla filosofialla paljon eteenpäin päästä.

Pohdintaa

Jälkikäteen fiilis kurssista on vähän ristiriitainen. Toisaalta olen tietysti samaa mieltä kaikesta pyrkimyksestä pehmeyteen. Toisaalta tämä tuli vähän ehkä huonoon hetkeen, kun juuri on yrittänyt löytää itsestään vähän asennetta, vähän rohkeutta vaatia.

Ymmärrän toki, etteivät pehmeys ja asenne automaattisesti ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia, mutta kun tällainen perusnössö yrittää harjoitella olemaan hevoselleen reilu ja johdonmukainen johtaja, on ehkä parempi keskittyä hetken aikaa vain siihen. Erityisesti, kun huomaan jo selkeää eroa siinä, miten D minuun suhtautuu ja miten paljon tyytyväisemmältä se vaikuttaa, kun ei tarvitse koko ajan arpoa, kuka määrää.

Istunta-asioista oli helppo olla pitkälti samaa mieltä, joskin ylikorostunut kädellä myötääminen tuntui oudolta enkä kevennetyssä ravissa halua ihan niin etukenossa olla.

Ensimmäisenä ratsastuskeväänäni kävin yhdellä Annika Schulmannin CR-tunnilla - etenemisen tempo tuntui siellä (tai silloin) itselle paremmin sopivalta. Hoppu ei tokikaan ole hyväksi ja saatte haukkua vaativaksi, mutta kun matkaa kaikkiaan viitisen tuntia ratsastuskurssille, niin sitä toivoisi pääsevänsä vähän ratsastamaankin :) Semminkin, kun starttasin aamulla kotoa puoli seitsemältä ja kotiuduin illalla puoli kahdeksalta.

Paikka, hevoset, Anne sekä kurssikaverit olivat tosi mukavia ja ruoka herkullista, mutta en usko, että toiste tulisi vastaavan kurssisisällön vuoksi ajettua noin kauas.

17 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen raportti! Täytyypä tänään keskittyä omien lonkkien liikkumiseen käynnissä.
    Ja miten se kevennys voi olla niin vaikeaa, vaikka sitä on jo aikojen alusta tehnyt...? Pitäis olla ihan perusjuttu, mutta ei.

    VastaaPoista
  2. Aloin itsekin miettiä tuota omaa istuntaa ja keventämistä. En nyt sitten osaa päättää teenkö sen kokonaan lonkalla vai en. :D

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä koko ratsastus on pelkkien perusasioiden hiomista, aina vaan paremmaksi ja paremmaksi :) Ja ajoittain tulee tietysti kunnon takapakkeja.

    Kehonhallinta ja -tuntemuksen kehittymisessä auttaa tarkkasilmäinen valmentaja. Yksikseen voi olla aika hankala, varsinkin jollei ole ihan superhyviä peilejä ja paljon.

    VastaaPoista
  4. Meillä oli myös samanlainen harjoitus, missä toisella oli kuolaimet kädessä ja toinen käänsi "hevosta" ja teki pidätteitä. Kokeilimme myös miten vaikuttaa jos joku paikka on jännittynyt ja hevonen tekee äkkiliikkeen "päällään". Samoin kokeiltiin pitää kädet suorana ilman kulmaa kyynerpäässä ja "hevonen" kiskaisi pään alas. Oli kyllä ihmeellistä huomata miten pikkuruinen nimettömän liikautuskin tuntui kovin.
    Blogiasi on mukava seurata sillä tuntuu että painitaan samojen ongelmien kanssa nyt, vaikka itse olenkin vain pusikkoratsastelija. Asennetta ja jämäkkyyttä etsitään siis. Itselläkin saisi nyt olla jokin asennekurssi eikä mitään pehmeitä juttuja. :D Tosin se rentous on myös kateissa.. Hmm.
    Tulipas pöpötys taas. Toivottavasti sait kurssista kuitenkin jotain irti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä yllättävää, miten ihan pienimmätkin sormen liikautukset pystyi tuntemaan.

      En mä ole yhtään sen kummempi ratsastaja. Pusikkoratsastajaksi en itseä voi kutsua, koska toistaikseksi olen sen verran harvoin pusikkoihin uskaltautunut :/ Toivottavasti vielä sekin päivä koittaa, että voin kehua pusikkoratsastelulla :)

      Poista
  5. Moi, voitko vielä avata mulle tätä: "stepperilla opeteltiin nostamaan lonkkia ylöspäin.". Mikä oli ajatus tämän harjoituksen takana?

    Kia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idea olisi siis miettiä niin, että ei poljekaan stepperiä alaspäin vaan keskittyy nostamaan lonkalla niitä polkimia ylöspäin. Eli vähän sama idea kuin hevosen kanssa eli nostetaan ylös eikä paineta alas. Tärkeää oli peilistä katsoen varmistaa, että lantio ja myös yläkroppa pysyy linjassa eikä heilu vasemmalle eikä oikealle. Vaikeaa oli enkä ihan vielä tällä kokeilulla päässyt kiinni siihen, miten tätä oivallusta hyödynnetään ratsastaessa, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa :)

      Poista
  6. Pehmeys ja asenne eivät todellakaan le toisiaan poissulkevia, asenne pitäisi olla siellä "korvien välissä" ja pehmeys sitten kaikkialla muualla: ) CR kursseilla ja tunneilla olen ollut, mm Minin, ja sinänsähän niissä ei olekaan mitään hirveän uutta, käsi ilman jalkaa, jalka ilman kättä, myödätään ja syötetään ohjaa kohti suuta, ei puristeta vaan yksi apu kerrallaan ja vain kevyesti kerran avut voimistuu ei junnaa jne. Istunnassakaan ei minulle sinällään ollut mitään utta, yli 30v kun on ratsastanut on seo ma istunta aika vakiintunut, ei sillä ett pitää aina parantaa mutta kovin isoja muutoksia ei ole tarvis tehdä. S eon vähän kuin golf svingi, on se ihanne johon kaikki pyrkii mutta hieman omilla variaatioilla voi päästä todella hyviin tuloksiin. Uskon kyllä että istunnan klassinen malli ja sen opettelu on todella tärkää mutta nyanssit säätelee jokaisen oma kroppa. Itse keskitys siihen että istunta tunuu luontevalta, ei häiritse hevosta, on siedettävän näköistä vähintäänkin katsojille, apuja ei juurikaan huomaa ja että se on tarvittaessa tehokas.
    Mutta kaikenkaikkiaan Wegelius sanoi minusta hyvin viimeisimmässä Hippoksessa, YLIANALYSOINTI ei ole hyväksy, pitää antaa mennä, rentoutua, nauttia, uskaltaa ratsastaa koko ajan ylianalysoimatta. Se on kuitenkin se juju, kun alkaa olla samalla aaltopituudella hevosen kanssa, se menee minne haluat sitä vauhtia kun haluat ja voit vaan ISTUA (ok no tosiassa teet koko ajan jotain, pidät ryhdin, myötäät kädellä, katson minne olet menossa jne) mutta se Flow- tyyppinen tila on kuitenkin se mihin pitää minusta pyrkiä ja se ei tule jos koko ajan analysoi analysoimasta päästyään. TUNTEMINEN on yhtä tärkeää kun analysoiminen, jos hevonen TUNTUU hyvältä niin todennäköisesti silloin on jo paljon asioita oikein: ) ja tämä rönsyily siis lähinnä siitä ett minusta CR:ssä on ehkä vähän liikaa ylianalysoitu jokaisen pienen varpaankin asento istunnassa, sillä kuitenkin se oma luonnollinen omalle kropalle sopiva tapa löytyy kun satulassaolo tunteja on tarpeeksi.
    a) en ole missään nimessä CR tai muuta valmentautumista vastan
    b) teoria ja analysointi on tärkeää mutta c) minusta ehkä liikaa keskitytään n.s. muotoseikkoihin (en missään nimessä kannata huonoa istuntaa tai karkean oloisia ohjasotteita tmv) kun pitäisi uskoa siihen että iso osa ratsastuksesta on kuitenkin hevosne kanssa yhdessä menemistä, hevosta pitäisi kehittää jotta itse voi kehittyä, ratsastaja on hevosta varten ei itseään varten, ja mielen voima on suuri, auktoriteetti tulee luonnostaan ja se lähtee ennenkaikkea normi käsittelystä, ratsastaessa ei auktoriteettia tarvitse osoittaa apujen voimalla vaan mielen voimalla: )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä ja omasta mielestäni täyttä asiaa sisältävästä kommentista!

      Olen samaa mieltä ylianalysoinnista, vaikka itse siihen syyllistynkin kovin usein. Ja mielen voima on tosiaan se kaikkein tärkein lähtökohta eikä se tosiaan tarkoita sitä, etteikö voimakas mieli voisi kohdella hevosta pehmeästi - pikemmminkin päinvastoin. Haasteellista on vaan se mielen voiman kehittäminen - sitä kun ei kirjoista opi eikä voi nettikaupasta tilata.

      Poista
    2. Hyvä kirjoitus ylläolevalta kommentoijalta. Oma kokemukseni CR:stä on, että sieltä löytyy paljon hyviä juttuja, mutta sudenkuoppana on se, että ratsastaja tuntee koko ajan vain epäonnistuvansa kun tavoite on usein aseteltu niin saavuttamattomaksi. Ainakin minulle on CR-kursseilla ja tunneilla tullut monesti sellainen olo, etten osaa tehdä mitään oikein enkä lopulta ole uskaltanut kovasti edes vaatia kun ajattelin, että se tulkitaan heti "väkivallaksi" hevosta kohtaan ja huonoksi ratsastukseksi.

      Minäkin luin tuon Hippoksen jutun ja nuo samat kohdat nousi siellä omaankin silmään. Ehkä tuo ylianalysoinnin ajatus juontaa osittain juurensa myös siitä hevosmaailman vanhasta "totuudesta", jonka mukaan ei koskaan voi olla täydellisen hyvä ratsastaja ja ratsastajat koko ajan vähättelevät omaa osaamistaan?

      Poista
    3. Voin hyvin kuvitella itseni juurikin tuohon kuoppaan – varsinkin kun sitä taipumusta ylenpalttiseen löperyyteen on muutoinkin ihan liiaksi.

      Analysoinnin osalta sain taas viime tunnilla mielestäni aika osuvan ohjeen: ratsastaessa ei analysoida ja arvuutella vaan keskitytään tuntemaan ja reagoimaan. Analysoida voi tarvittaessa sitten jälkikäteen :)

      Poista
  7. Minä olen tutustunut Centered Rindingiin aikanaan aivan 2000 luvun alkuvuosina, Gunilla "Mini" Wahlbergin johdolla, Ratsutila Helenillä :). Minulle, 80- luvun ratsastuskouluopetuksen saaneelle oli kurssista todella paljon apua.

    Kukaan ei enää käskenyt venyttämään jalkoja pitkiksi pidentäen jalustinta pari reikää - hei, ei nämä minun 78 senttiset tapit veny vaikka jalustinta pidetään, vaan jalkaa joutuu vaan hinaamaan taakse ja varvistella saadakseen jalustimen jalkaan :)

    Minulle havainnollistettiin monta tapaa tsekata oman kehon jännittyneisyys ja sen vaikutuksen hevoseen. Edelleenkin pidän tätä ehkä merkittävimpänä oppina.

    Jokaisessa ongelmatilanteessa tarkistan nykyään automaattisesti seuraavan litanian:
    - olenko keskellä hevosta, tunnenko istuinluuni?
    - tipunko jaloilleni jos hevonen vedetään alta?
    - jos hevonen tuntuu hitaalle, tarkistan olenko keikahtanut istuinluideni etupuolelle?
    - onko ohjastuntumani oikea, tuleeko ohja kyynerpäästä asti suoraan hevosen kuolainrenkaaseen?
    - taivutuksissa varmistan, etten purista kummallakaan polvella hevosta estäen taivutusta
    - ryhdin tarkistan ajattellen vain rintarangan suoruutta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tsekkilista! Jonkun tuommoisen voisi omaankin mieleensä iskostaa. Omassa listassani voisi kyllä tuon polvilla puristamisen vaatia tarkistettavan vähintään 10 sekunnin välein :)

      Poista
  8. Lisään vielä, että turhaan pohdintaan ja angstin valtaan on ajautua. Ratsastaja voi korjata vain yhtä asiaa kerrallaan ja hyvin peruskoulutetulta hevoselta on ihan oikeutettua vaatia laukannostot vaikka kuski ei aivan ideaalisti istukaan. Hevostakin pitää ratsastaa, sillä on mahdotonta myöskään etsiä istuntaan rentoutta, jos hevonen on täysin poissa avuilta. Kuuliaisuus kuntoon ja teemapäiviä istuntatsekkiin!

    VastaaPoista
  9. Onpa todella harmi, että kurssi oli pettymys :(.

    Itse olen ollut Annen itsensä pitämässä teoriassa, joka on ollut todella antoisaa ja mielenkiintoista. Niiltä osin siis pettymyksesi on helppokin ymmärtää...

    VastaaPoista
  10. No, sitä elää ja oppii :) Ja kuten toivottavasti sain tuossa tekstissä välitettyäkin, oli kurssilla paljon hyvääkin. Suurin pettymys liittyi siihen, että suhteessa käytettyyn aikaan, jäi anti aika vähäiseksi. Jos asuisin lähempänä tilaa, olisi kokemuskin ollut varmasti toinen.

    VastaaPoista
  11. Hei! Olen myös ollut Anne Helenin Centered Riding -kurssilla ja minulle jäi samat fiilikset kurssista. Ei ratsastettu juurikaan ja hieman ylikorostettuja apuja. Ratsastusta ja istunnan harjoittelua ei mielestäni opi kuin ratsastamalla, joten siinä määrin tämä kurssi oli suuri pettymys. Varsinkin kun olin jo etukäteen lukenut kirjoja aiheesta ja halusin enemmän käytännön harjoittelua ja palautetta muussakin kuin pitkin ohin kävelemisestä. Valitettavasti en suosittele ko. kurssia.

    VastaaPoista