Jiiihaaa! Kohtaloani uhmaten pyysin viime perjantain katastrofitunnin jälkeen, josko saisin taas seuraavalla kerralla mennä Sissillä. Matkalla tallille alkoi jo jännittää ja puhuin itselleni rauhoittavia lauseita oikeasti ääneen: "Minä pärjään Sissin kanssa. Sissi on vain hevonen muiden joukossa. Minä pärjään Sissin kanssa. Pärjään."
Ja voi hyvänen aika mikä voima itseluottamuksella on: minä nimittän tosiaan pärjäsin!
Ennen kuin nousin itse selkään, näytti opettaja minulle pikaisesti ihan käytännössä mitä tarkoittaa pidäte ja myötäys. Selkään päästyäni olin onnistunut karistamaan suurimman osan epävarmuudestani ja olikin ihan kuin olisi eri hevosella ratsastanut.
Sissi oli ihan mahtavan kiva ratsastaa. Kuunteli hyvin pohkeita, meni helposti kulmiin ja pidätteitäkään ei alussa tarvinnut sen enempää kuin normipollella. Tehtiin paljon siirtymisiä harjoitusravista viiden askeleen verran käyntiin tai kokonaan pysähdykseen lävistäjällä ja siitä liikkeelle suoraan raviin. Sissin kanssa onnistuttiin näissä tosi hyvin.
Seuraavassa tehtävässä käännyttiin harjoitusravissa pitkältä sivulta omavalintaisesta kohdasta kentän keskustaan, jossa pysähdys ja sen jälkeen laukannosto. Tässä kohtaa alkoivat sitten erittäin yllättävät ongelmat: kun viime perjantaina Sissiltä tuntui askellajeista löytyvän oikeastaan vain laukka, niin tänään oli suuria vaikeuksia laukannostossa. Lopulta jouduin (pääsin) yksinäni pääty-ympyrälle yrittämään laukannostoa, ja kyllähän se sieltä sitten pykistelemällä tulikin.
Ympyrällä onnistuin pitämään laukan melko hyvin hanskassa, ja sain siitä oikein kehujakin. Lopuksi laukattiin koko ryhmä ympyrällä ja siinä kohtaa alkoi sitten jo sitä vauhtia olla vähän enemmän edellisperjantain tapaan. Pidätteitä joutui tekemään paljon ja isosti. Muutaman kerran vauhti kiihtyi tosi kovaksi, mutta lähimainkaan samanlaista hallinnan menettämisen tunnetta kuin viime perjantaina ei onneksi tullut.
On selvää, että puomien puute varmasti vaikutti siihen, että Sissi oli tänään niin paljon helpompi ratsastaa, mutta kyllä nyt aion vähän kehua itseänikin siitä, että tsemppasin viime kerrasta ihan valtavasti enkä jäänyt ollenkaan samalla tavalla vetämään ohjista. Olen tosi tyytyväinen.
Vielä kun oppisi hölläämään sitä sisäohjaa, olemaan kipristämättä ja kääntämättä varpaita ulospäin, löytäisi alavartalosta lihaksia, osaisi pitää alapohkeen paikallaan ja muistaisi katsoa minne menee ja yrittäisi olla olematta toispuoleinen ja pitää kädet oikealla paikalla ja nyrkit ylöspäin ja kantapäät alhaalla, selän suorana, olla samaan aikaan jäntevä ja rento ja sitten vielä muistaisi hengittää. Näillä pääsisi varmaan jo pitkälle =)
Harjoitukset jatkuu huomenna ensin aamulla Toscan kanssa ja sitten puolilta päivin Rauhalassa, ehkä Sissin kanssa?
Ja jos joku ei nyt tästä vuolaasta omakehusta jo ymmärtänyt, niin tuo otsikon toinen sissi, niin se oon mä! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti