Lauantaina oli superheppapäivä. Aamuyhdeksältä alkoi tunti Toscan kanssa, Mian opetuksessa. Tosca oli taas jo alusta lähtien ihanan kiltti ja tuli heti ensimmäisestä kutsusta tarhan portille. Siitä tuli valtavan hyvä mieli!
Tunnilla Mia korjaili niitä samoja istunnan ongelmakohtia kuin viime kerrallakin. Luonnollisesti, sillä eiköhän ne ole kutakuinkin niitä samoja juttuja, joiden kanssa tahkoan vielä kymmenen vuodenkin päästä, vaikka toivottavasti jo enemmän hienosäätöasteella kuin ihan perusteissa.
Viime kertaan verrattuna kädet pysyivät jo vähän paremmin kyljissä ja ranteet vähän paremmin paikallaan. Hauskoja hetkiä on ne muutamat sekunnit, jolloin hetkellisesti tuntee istuvansa oikein (tai siis ainakin selkeästi totuttua paremmin), jolloin hevosen liikkeisiin mukautuminen tapahtuu jotenkin automaattisesti. Näihin hetkiin ei onneksi pääse kyllästymään, sillä kestävät maksimissaan sen kolme neljä sekuntia kerrallaan. Sitten riemastun niin paljon, että jokin paikka repsahtaa =)
Toscan kanssa harjoiteltiin pohkeenväistöjä. Käynnissä suoritus oli aika surkea, kaula oli koko ajan vinossa jompaan kumpaan suuntaan ja jos hetkellisesti sai kaulan suoraksi, niin sitten peräpää seilasi jossain ihan omalla kurssillaan. Täysin yllättäen pohkeenväistöjen tekeminen ravissa oli helpompaa ja muutaman kerran tehtiin ihan kivoja suorituksia.
Lopputunnista Tosca hakeutui kovasti kuolaintuelle, mikä sinänsä on iloinen asia, mutta enhän minä siitä sitten enää oikein osannut eteenpäin ratsastaa. Pelkästään jo se tuntuu oudolta, kun yhtäkkiä hepan kaula ei olekaan siinä edessä henkisenä turvana ;)
Saatuani Toscan hoidettua ja vietyä takaisin tarhaan nauttimaan auringosta lähdin ajelemaan kohti Rauhalan tallia. Matkalla autossa mututin eväitä ja virittäydyin henkisesti siihen mahdollisuuteen, että tunnilla kaverinani olisi taas Sissi. Olisi ollutkin, mutta yhden ratsastajan peruutuksen seurauksena minulle olikin jaettu hänelle ajateltu Virma-tamma. (Virma kuvassa etualalla edellisen tunnin ratsastajan kanssa.)
Ratsastusvinkkelistä Virma ja Sissi ovat todella kaukana toisistaan. Siinä missä Sissiä pitää aktiivisesti pidättää, olisi Virmaa pitänyt heti ensi metreistä lähtien määrätietoisesti vaatia liikkumaan. En vaatinut ja niinpä koko tunti menikin siinä, että aika taajaan sai muistutella liikkumisesta. Raippakin minulla oli mukana, mutta en sitä taaskaan rohjennut käyttää. Vaikka tiedän, että on parempi kerran napauttaa raipalla kuin turruttaa hevonen jatkuvilla pohjeavuilla, niin silti sen raipan käyttäminen tuntuu tosi vastenmieliseltä.
Harjoiteltiin tempon vaihteluita käynnissä ja ravissa ilman jalustimia. Olin edellisen tunnin jäljiltä jo aika väsynyt, joten Virma-raukka sai varmaan aika ristiriitaisia viestejä, kun toisaalta käskettiin ravaamaan reippaammin, mutta samaan aikaan taisin istunnallani ja mielelläni jarruttaa aika paljon. Koko ajan oli sellainen tunne, että nyt jos vauhti tästä vielä vähänkin kiihtyy, niin alas tullaan. Opettajan mukaan näytin kuulemma pysyvän selässä hyvin, mutta kropassa ei todellakaan tuntunut siltä.
Kaiken kaikkiaan hyvä ratsastusviikonloppu, johon mahtui tosi erilaisia kokemuksia, ja onnistumisen riemuakin.
*****
Lauantai-ilta vietettiin vähän vauhdikkaammin entisten naapureiden kanssa, ja siitä on tänään maksettu aika kovaa hintaa. Leevi taitaa olla aika tyytymätön päivän aktiviteetteihin (ja myös viime yön Sing Star -meininkiin) ja katselee tuosta vierestä aika syyllistävällä ilmeellä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti