Meinasi unohtua kertoa pääsiäisen heppailujen merkittävin ja odottamattomin läpimurto: mies oli mukana tallilla lauantaina. Joo, tuo jo yksinään olisi mainitsemisen arvoista, mutta tämä on vielä paljon suurempaa. Kahden naisen yllyttämänä mies rohkaisi mielensä ja kiipesi satulaan! Vastahakoisesti tosin, mutta kiipesi kumminkin.
Kokeilun jälkeinen innostunut kommentointi löi minut siinä määrin ällikällä, että taisin kerrankin mennä hetkeksi mykäksi. Ja mikäs siinä on innostuessa, jos ensikertalaisena rohkenee laukata ja saa sen vielä näyttämään melko helpolta:
Tässä saattaa vielä käydä niin yllättävästi, että heppailusta tuleekin koko perheen harrastus =)
(Jännä ilmiö oli muuten tämän ensikertalaisen itsekriittisyys: oli katsellut videotaan ja totesi, että olihan siinä hyvääkin, mutta kyllä jalat heiluivat kamalasti. Joo-o, sitähän minäkin, että kylläpä ne kintut vispasivatkin. Ajatella.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti