Kyllä kuulkaa oikein korpeaa se, millaiseksi oma(kin) puhetapa on ihan varkain muuttunut.Nykyään puheestani voisi päätellä, että syön pääsääntöisesti heinää ja kauraa (jälkimmäistä sairasloman asteesta riippuen vähän vaihtelevia määriä), käytän eripaksuisia loimia ja ilmeisesti tarvitsen lähtökohtaisesti suojat jalkoihini silloin, kun hevoseni juoksee. Kaiken tämän ohella puheestani voi tietysti päätellä, että minulla on liian vähän tallin ulkopuolisia (ihmis)kontakteja. Kumpi on syy ja kumpi seuraus?
Jumituksia
Hieroja Sari kävi vähän möyhentämässä Durtsia, kun tuli epäilys, että selkä saattaisi olla vähän jumissa. No, onhan se. Tiistaina jumittavammalta tuntui erityisesti vasen puoli, mutta tänään jatkokäsittelyssä vasen olikin parempi. Miten näissä pysyy kärryillä?
 |
| No on kai se nyt ihanaa kun hierotaan... |
Hieronta jatkuu ensi viikolla. Sillä välin pitäisi osasta ratsastaa rennosti eteen-alas. Soitin siis Sannille ja ruinasin hänet hätiin huomiseksi. Itse meinaan karata mieheni kanssa treffeille ja pitää ensimmäisen tallivapaapäivän (jollei Thaimaan reissua lasketa).
Minulta lipsahtaa aina välillä hevoselle, että "äiti antaa porkkanaa", tai "äiti harjaa vähän". "Kävelläänkö vielä yksi kierros, kulta?"
VastaaPoistaBlaah...
Juu, tätähän se on. Minä huomaan - kun puhun Ukkelista - että vieraammat ihmiset luulevat minun puhuvan pienestä pojastani. Jota minulla ei tosin ole, mutta mistäs he sen tietäisivät. Kerran sitten yksikin uusi miespuolinen työkaveri katsoi vähän hitaasti, kun kuuli minun juttelevan Ukkelin matolääkkeistä ja suolen hiekkakertymästä. =oD
VastaaPoistaJoo, mä myös puhun itsestäni mammana ja Durandosta mamman pikkumussuna – ei ihme, ettei enää oikein saa seuraa muista kuin heppaihmisistä ;)
VastaaPoistaCaro, sun täytyy vähän varoa, mitä juttelet työpaikalla, etteivät tee ilmoitusta lastensuojeluviranomaisille :)