Pettymyksen karvas maku viipyilee vielä kielellä. Ei vatsahaavaa eikä hiekkaa. Viikin henkilökunta kummasteli asiakasta, joka masentui kuullessaan, ettei mitään löydöksiä ollut. Mutta onhan se niin, että kun oireita on, olisi niille kiva löytää selitys. Ja sitten mielellään vielä sopiva hoitokin.
Tutkimukset jatkuvat ja kerron niistä lisää lähipäivinä, kun energiataso on vähän parempi.
Positiivista:
- Karsinassa ramppaamista lukuunottamatta D käyttäytyi Viikissä oikein hyvin, myös paastottuaan.
- Yleisarvio hevosesta oli kuitenkin positiivinen.
- Durtsia voi ja kannattaa liikuttaa ihan normaalisti, toki mahdollisten kipukohtausten sallimissa rajoissa.
- Tallikaverin kannustamana rohkaisin mieleni ja ajoin itse Durtsin kotiin (tosin peruutuksista en olisi ikinä selvinnyt ilman apua ja muutenkin henkinen tuki oli kokolailla välttämätöntä).
Henkinen tuki, ei vertaa sille.
VastaaPoistaVoihan nenä, kun mitään ei löytynyt... eihän ne oireet tuulesta tule, eli löytyisipä jokin pieni, helposti hoidettavissa oleva pipi tai sitten oireet saisivat kadota. On nuo eläinten kipuilut niin kipeitä omistajillekin.
Kurja juttu ettei mitään löytynyt. Toivottavasti lisätutkimukset valaisisivat asiaa. Kun Goldy oli klinikalla ja eläinlääkäri totesi että jaloissa on vikaa, ensimmäinen ajatukseni oli Jes! Olin niin helpottunut että jotain konkreettista löytyi, olin pelännyt ettei mitään löydy vaikka tiedän ettei hevonen ole terve. No, ei se jes-tunne nyt tietty kauaa säilynyt kun ei niveltulehdus tosiaan mikään iloinen asia ole.
VastaaPoistaKyllä tämä tästä Durandon osalta. Pistetään alkuvaikeuksien piikkiin. Uskon että alkukoettelemukset kuuluvat jokaisen hevosenomistajan taipaleeseen.
VastaaPoistaKiitos, että jaksatte elää mukana. Se on oikeasti arvokasta!
VastaaPoistaIloisiakin uutisia on: D oli eilen oikein mukava ratsastaa ja laukannostot käynnistä onnistuivat 95 prosenttisesti :)