 |
| Lepuutusta raskaan työvuoron jälkeen. |
Tämän päivän tunnista valtaosan sain keskittyä vain istuntaani ja mennä liinassa kaikkia askellajeja silmät kiinni, ilman ohjia ja laukkaa lukuunottamatta myös ilman jalustimia (silmät kiinni, ilman ohjia ja jalustimia laukkaaminen viime aikoina hieman pukkiherkällä D:llä ei tuntunut ihan parhaalta idealta).
Jos vertaan tämän päivän tuntia puolentoistavuoden takaiseen istuntakurssiin, jossa tehtiin samantyyppisiä harjoituksia, on ilo huomata, miten paljon kehitystä on tapahtunut. Muistan tuolloin pomppineeni harjoitusravissa vielä aika isosti ja holtittomastikin.
Ehkä säväyttävin ja olennaisin havainto tänään oli se, että ne pohkeet pitäisi oikeasti saada hevosen ympärille. Siis niin, että nimenomaan pohkeet koskeet hevoseen. Vaikka olen reippaasti venytellyt ja olen mielestäni ihan suhteellisen notkea, oli jalkojen saaminen oikealle paikalle aikamoinen ponnistus. Väitän, ettei kummastakaan koivesta löytynyt yhtä ainutta rentoa solua. Selvää on, ettei niin jäykillä jaloilla voi ratsastaa, joten täytyy nyt vain alkaa entistä ahkerammin venyttelemään ja yrittää pikkuhiljaa hilata pohjetta paremmin paikoilleen. Hyviä venyttelyvinkkejä saa mielellään kertoa!
Toinen melko ravisuttava havainto oli se, että kun D ravasi Sannin mielestä hyvää ravia, oli se minusta ihan liian hurjaa. Roikuin molemmin käsin etukaaressa, ja jos välillä hetkiseksi uskalsin toisen tassun irrottaa, palasi se pienimmänkin sivuliikkeen kohdalla ripeästi takaisin paikalleen. Tähän ei voi sanoa kuin yhden asian: mun on pakko muuttua rohkeammaksi! On epäreilua pyytää Durtsia liikkumaan ja vetää hätäjarrusta heti, kun se niin tekee.
Positiivista:
- Oikeaan kierrokseen tuli muutama oikein onnistunut laukannosto ympyrällä käynnistä, vähän vastataivutuksen kaltaisen liikkeen perään.
- Yksi pukittelun maustama laukannosto, jonka sain haltuun; vaikka ensimmäinen ajatus taas olikin pysäyttää, niin melko pian muistin ratsastaa eteenpäin. Väliin ei siis tullut mitään ylimääräistä stoppia, jeejee!
- Uskalsin ja osasin ratsastaa laukkaa pidemmällä ohjalla niin, että Durtsi sai venyttää selkäänsä.
Taitaa muuten olla niin, etten minä ole ratsukosta ainoa, jolla on jumeja. Huomenna Durandoa hierotaan. Satulan toppausta pitänee myös alkaa suunnitella...
Valmentajani aina sanoo että sitten kun minusta tuntuu ravissa ihan kamalalta, niin silloin Goldy menee hyvää ravia ;)
VastaaPoistaNo just niin, ratsasta siinä sitten hyvin ja oikein :)
PoistaToisaalta sekään ei paranna sen enempää omaa istuntaa kuin hevosen liikumistakaan, jos ravissa vain hampaat irvessä rytkyttää vaikka ei oikeasti pysty (vielä) kunnolla istumaan liikkeessä mukana. Minä keventelin omallani reilusti niin kauan, kun tuntui etten vielä osaa myötäillä hevosen liikeitä, ja menin harjoitusravia vain ne pätkät kun oikeasti kykenin kunnolla istumaan kyydissä. Keventäessä hevonen sai liikkua eteen kunnolla, mutta kyllä minä tunnustan myös että pyysin alussa harjoitusravia ratsastaessani lyhyempää ja pienempää askelta (että oli helpompi istua mukana), siitä sitten lähdettiin pidentämään. En näe sitä mitenkään huonona ratkaisuna, ainakin lopputulos on ollut hyvä. Tosin mun hevosella on oikein mukava ja tasainen ravi, laukka on sitten isompaa :)
VastaaPoistaMinua valkku on myös ohjeistanut, että jos tuntuu että ravi pomputtaa, niin "pompi mukana", siis myötäile hevosta äläkä yritä väkisin "istua liikaa alas", silloin vain jäykistyy ja poppii entistä enemmän. Itse kuvittelen että ratsastan isolla jumppapallola jota pehmästi pomputtelen eteenpäin :)
- Sanna & Alpo
Itse en varsinaisesti (ainakaan yleensä) joudu erikseen pyytämään Durtsilta lyhyempää ja laiskempaa askelta, kun se tulee jotenkin ehkä luonnostaan ;) Ongelma on vaan se, että tyydyn siihen, mitä D tarjoilee, koska siinä on helppo istua hytkymättä ja hölskymättä. Täytyis vaan alkaa reippaasti harkkailemaan sitä kunnollisessa ravissa istumistakin, vaikka sitten vaan pieni pätkä kerrallaan.
PoistaMielikuvat on minullakin toimineet hyvänä apuna monissa kohdissa, ehkä seuraavaksi mietin jumppapallon pomputtelua :)
Liinailu on ihanaa ja ihan parhautta. Tykkään itse siitä ihan satasella.
VastaaPoistaRentous ja hölsköttely on toisaalta hevoselle mukavampaa kuin istunnalla jarruttaminen. Elis iis juuri sen hampaat irvessä -meinigin välttäminen. Opettelin joku aika sitten tällä tavoin hösköttelemällä keventämään minimalistisemmin. Hevo tykkäsi. Siitä on tässä tekstiä http://quarantie.blogspot.com/2011/10/kevyempaa-ravia.html
Mutta siis tuo varmaan pätee kaikkiin hevosiin, että liikkeen parantuessa istuminen vaikeutuu. :) Minun hevollani on kiva ravi, johon on helppo muakutua, mutta jos se liikkuu hyvin, sekään ei ole täysin ihana. Riippuu tietysti aina mihin vertaa. :)
Anni, ihan huippupostaus. Tohon harjoitteluun lähden kyllä – etenkin, jos se vielä kaventaa vyötärönkin samalla vaivalla! Mä joudun kyllä vahtaamaan jonkun hetken, että saan olla itekseni maneesissa, sillä maastossa en viä rohkene noin paljon ravailla.
PoistaTänään juurikin koin ridaustunnilla ahaa-elämyksen liittyen siihen, mitä tapahtuu kun saa omia lonkantaivuttajiaan hieman avattua ja rentoutettua. Kyllä, venyttelyä kehiin! ;)
VastaaPoistaTodellakin! Mä yritän täällä tehdä välillä kotitöitä ratsastusasennossa. Saattaa näyttää melko idioottimaiselta, mutta ehkä auttaa edes vähän :)
Poista