sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Oivalluksia!


Tänään pääsin heti aamusta opettelemaan tallitöitä kaverini kanssa. Karsinoiden siivoaminen ei näytä kovin vaikealta, mutta yllättävän pitkään onnistuin niitä nyhräämään. Turpeen kärrääminen sentään sujui vähän reippaammin. Joka tapauksessa hyvää hyötyliikuntaa, ja sai vielä olla tallilla.

*****
Puolen päivän aikaan suuntasin Stenbackan tallille. Jännitin ihan valtavasti sitä, onnistunko hakemaan tarhasta oikean hevosen. No onnistuin! Varmistin vielä ennen talliin sisään menoa muilta paikallaolijoilta, että minulla tosiaan oli mukanani Tosca. En halunnut ottaa sitä riskiä, että suitsisin ja satuloisin väärän hevosen :)

Tunti oli ihan mahtava! Opettaja, Mia Kainulainen, kertoi keskittyvänsä erityisesti istuntaan - ja sitähän minä juuri olen kaivannutkin. Aluksi Mia katsoi hetken ratsastustani ja asentoani sekä kevyessä ravissa että harjoitusravissa. Sitten liinassa alettiin korjata virheitä.

Luulen, että löysin ensimmäistä kertaa kyynärpäille oikean paikan. Tottakai tähänkin asti kaikki opettajat ovat opastaneet laittamaan kädet kylkiin kiinni, mutta nyt ensimmäistä kertaa näin peilistä, missä kädet oikeasti ovat silloin, kun minusta tuntuu, että ne ovat kyljissä kiinni.

Yritin muistaa hengittää, löytää istumiseen rentoutta ja siirtää painoa myös hieman jalustimille. Hartiat rentoina, kädet kyljissä ja ranteet paikoilaan. Yritin keskittyä siihen, että vatsalihakset pysyvät menossa mukana ja että ristiselkä joustaa. Että varpaat osoittavat eteenpäin ja polvilla on tuntuma satulaan, mutta eivät puristu siihen. Että katse on hevosen korvien välistä viisi metriä eteenpäin.

Muistettavia asioita on niin paljon, että kun yhden osan saa toimimaan, niin toinen repsahtaa. Harvassa olivat ne hetket, jolloin koko paketti oli kasassa, mutta kyllä sinne muutama sellainen oikein hyvä hetkekin mukaan mahtui. Eron huomasi, sillä silloin ratsastus tuntui helpolta, vaikka tuntuikin siltä kuin olisin istunut todella takakenossa.

Tein paljon siirtymisiä. Tavoitteena oli tehdä ne mieluiten pelkän ajatuksen voimalla, mutta jouduin kyllä enimmäkseen vielä tukeutumaan ohjien ja pohkeiden apuun. Taisi yksi siirtyminen ravista käyntiin ja toinen laukasta raviin tulla ilman, että tein (ainakaan tietoisesti) ohjilla mitään. Tärkeää siirtymisissä oli oman tasapainon ja asennon säilyttäminen.

Erityisen hankalaa oli säilyttää asento laukannostossa. Sisäpohkeen siirtäminen eteenpäin saa minut epäilemään tasapainon säilymistä, jolloin nojaan automaattisesti ylävartalolla eteenpäin. En tietenkään sitä itse huomaa siinä hetkessä ennen kuin joku sen minulle sanoo. Siksi on aivan hurjan arvokasta saada välillä olla jakamattoman huomion kohteena ja saada jatkuvaa palautetta pienistäkin muutoksista.

Kokonaisuutena ihan hurjan opettavainen tunti, jonka aikana koin useampia oivalluksia asentoon liittyen. Mia oli erittäin tarkkasilmäinen, selitti asiat perusteellisesti ja perustellen ja oli vielä hirmuisen kannustava. Lisää tällaisia tunteja!

Jatkomahdollisuudet selviävät huomenna, kun juttelen Toscan vuokraajan Jennin kanssa lähiviikkojen aikatauluista. Luultavasti minulla olisi mahdollisuus saada Tosca käyttööni seuraavan kuukauden ajaksi keskiviikkoisin ja lauantaisin. Jatko on sitten ihan hämärän peitossa. Tallilla on toinenkin mahdollinen vuokrahevonen, jota voisi ajatella, jos Toscan kanssa ei aikatauluja saada sopimaan.

Tuli muuten tehtyä kaikenlaisia avotaivutuksiakin - tietenkin täysin vahingossa =) On jännää ratsastaa hevosella, joka osaa niin paljon, etten minä edes ymmärrä, miten paljon se osaa.

*****

Kotimatkalla pysähdyin bussipysäkille ihastelemaan ohilentäviä joutsenia. Ne ehkä erottaa kuvasta keskeltä juuri ja juuri. Hirmuisen kauniita ja äänekkäitä olivat. Ihana kevät!

*****

Illalla kävin vielä kaverin kanssa lenkillä. Juostiin jutustelurytmillä 49 min / 6,4 km ja käveltiin puolisentoista kilometriä lopuksi. Ohjelman mukaan olisi pitänyt juosta vain 35 minuuttia, mutta aika meni ihan huomaamatta - siksi tuo vähän outo lenkin mitta 49 minuuttia.

4 kommenttia:

  1. Vitsit, kateellisena seuraan tätä sun ratsastelun aloittamista - sähän olet ehtinyt jo vaikka mitä ja vuokrahevosiakin jo katselet! Mä en ole vuokrannut hevosta kunnolla ikinä, mitä nyt vähän käynyt yhtä Vaavia maastoiluttamassa. Kuulostaa hurjan hienolta ja varmaan noin saakin parhaan mahdollisen startin lajiin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Oon tosi iloinen, että edistynyt ratsastaja jaksaa lueskella tällaista aloittelijan löpinää. Varmaan kuulostaa paikoitellen vähän hassulta ja saattaa mennä termitkin vähän sinne päin =)

    En oo tosiaan koskaan aiemmin elämässäni hurahtanut mihinkään harrastukseen samalla tavalla kuin nyt ratsastukseen. En tiedä, jos tämä on jotain alitajuista hyvityksen keräämistä kaikista niistä lapsuuden vuosista, jolloin olisin halunnut ratsastaa. En tavallaan haluaisi kiirehtiä, mutta toisaalta aika kovana eteenpäin ajavana voimana on halu oppia ratsastamaan sen verran hyvin, että aiheuttaisi hevosille kauhean piinallista olotilaa. Hyväksi tässä lajissa ei ilmeisesti opi koskaan, sen verran kriittisiä te pitkään harrastaneet tunnutte itseänne kohtaan olevan =)

    VastaaPoista
  3. Hyvinhän se terminologiakin on kohdilleen osunut :) Ja mielellään sitä lukee kaikenlaisia heppablogeja (joita on alan harrastajamääriin nähden ihan käsittämättömän vähän!!!) - innostus kun on tarttuvaa.

    Ja tuolla tahdillahan sä olet edistyneiden joukossa ihan pian - kroppa tottuu nopeammin ja lukumääräisesti useammat tunnit varmaan varmistavat sen, että virheasentoja ja -käsityksiä ei ehdi muodostua ollenkaan niin paljon. Olen itse ratsastanut pian 20 vuotta, mutta tuntuu siltä, että vain viimeiset 3-4 vuotta niistä yhtään oikealla ajatuksella - ja sitä vanhojen käsitysten korjaamista riittää (eikä kroppakaan ihan taivu enää uusiin asentoihin niin kuin ennen)...

    Ja kriittisyyttä voisi jonkin verran kyllä lieventää itsekukin, tärkeintä tosiaan on se, että nauttii hevosten kanssa puuhaamisestia :)

    VastaaPoista
  4. Oot oikeassa, heppablogeja on tosi vähän! Oon aina ihan tohkeissani, kun johonkin seuraamistani on ilmaantunut uusi teksti. Se tietysti sinällään on positiivista, mutta kertoo myös siitä, että enemmänkin luettavaa saisi olla tarjolla.

    Mitä tuohon edistyneiden joukkoon pääsemiseen tulee, niin sinne ei taida olla vähään aikaan asiaan. Joskin aika moni sanoo, että melko varhaisessa vaiheessa tulee se harhaluulo, että kuvittelee osaavansa. Sitten se aikaa myöten ja tiedon lisääntyessä karisee :)

    Mutta juu, onneksi heppojen kanssa touhuaminen on niin kivaa ja rentouttavaa, ettei edistyminen ole ainoa tärkeä asia. Huonomminkin menneen tunnin jälkeen on aina ollut kiva mieli. Toivottavasti tästä onnistun pitämään kiinni.

    VastaaPoista