lauantai 21. tammikuuta 2012

Heppajenkkaa

Maastoilu. Se se on rentouttavaa. Lumi narskuu kavioiden alla, muuten on hiljaista, maisema on kuin postikortista. Mieli lepää ja kaikkien on hyvä olla.

Heppajenkka-ammattilainen, Mr Durrenböff


Ja jos alati seesteinen olo käy kyllästyttämään, voi vaihtelunvuoksi kokeilla heppajenkkaa.  Ihmisten versiossahan askeleet menevät askel, askel, hyppy, askel, askel, hyppy. Heppojen versiossa kuvio toteutetaan samassa rytmissä, mutta näin: pukki, pukki, pystyyn, pukki, pukki, pystyyn. Tällä reseptillä rauhallinen maastokävely toimii myös ratsastajalle tehokkaana sykeharjoitteluna.

Nyt kaikki joukolla kokeilemaan ja hiomaan omat kuviot kuntoon. Ja jos oman hepan notkeus ei vaativaan askellukseen riitä, niin toki voi kokeilla niin, että ottaa väliin muutamia normiaskelia. Harjoittelun tueksi voin myös pientä korvausta vastaan tarjota mahdollisuutta kokeilla, miltä nämä korkean koulun kuviot tuntuvat selästä käsin, jolloin on helpompi tähdätä täydelliseen lopputulokseen omissa treeneissä. Ei muuta kuin harkkailun iloa!

*****

Edit: Ihana, kannustava ja ystävällinen tallikaveri nappasi meistä pari kuvaa, kun oltiin palattu jenkoilta takaisin kentälle. Eihän yhtään huomais noista kuvista, että tädillä on löysät housuissa ;D


10 kommenttia:

  1. Hanki on pop. Ja iltahämärissä se on vielä ihanampaa. Juuri niinä hetkinä muistaa, miksi tallille raahautuu väsyneenäkin.

    Käytiin tällä viikolla yhtenä iltana ilman ssatulaa rämpimässä iltahämärissä golfkentällä. Ratsuni tyytyi törisemään tuoreelle lumelle, ja eihän se siinä kinoksessa varmaan olisi jaksanut pitkälle pötkiäkään, jos olisikin enemmän innostunut. Kun mttarissa on 17 vuotta, alkaa meno rauhoittua. Siis siellä umpihangessa, ei ehkä muuten. :)

    Sinulla on tuo huippuhyvä loimi, missä on etuosakin valmiina. Pitäisi hankkia samanlainen.

    VastaaPoista
  2. Onhan se hyvä lumellekin vähän töristä :) D törisi perjantaina tuulelle ja tänään toisille hevosille. Tosin törinää piti säestää jenkalla, että kaikki varmasti huomaisivat. Minä ainakin huomasin :)

    Joo, loimi on kyllä toimiva ja kerää takuulla katseita. Ihan perusHorzea.

    VastaaPoista
  3. Versionne jenkasta kuulostaa voimauttavalta. Useammalla hevoisella olisitte päässeet jo letkajenkkaa.

    Vakavasti puhuen; pysyit sentään selässä - ilmeisesti - eli ei muuta kuin uudestaan maastoilemaan. Mikähän iso-D:n noin sai hötkyilemään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo ehdottelin tänään yhdelle tallikaverille, että mitä jos kokeiltais pellolla semmoista rodeokatrillia. Jostain syystä ei lämmenntyt idealle :)

      Pysyin onneksi selässä. Yhden oikein kunnollisen pystyynnousun aikana menetin vasemman jalkkarin, ja kun siihen perään meinasi tulla messevä pukkisarja, niin luulin jo, että on menoa. Selviydyin kuitenkin voittajana, vaikka jos ihan rehellisiä ollaan, pelottikin ihan perhanasti.

      Veikkaan, että hötkyilyn laukaisi muut hevoset. Durtsilla on paikoin vähän orimaista meininkiä, kun on vasta myöhemmällä iällä ruunattu. Ensimmäiset kilarit sai, kentällä olevan ratsukon kohdalla ja sen jälkeen koko ajan melkein oli pellolla näköpiirissä toinen ratsukko. Aiemmin, kun ei ole ollut näköpiirissä muita, niin meininki on ollut paljon rauhallisempaa.

      Pakkohan se on vaan jollain ilveellä saada tottumaan muihin hevosiinkin...Ja kyllä mä siinä onnistun! =)

      Poista
  4. Upeaa että olet rohkeasti lähtenyt maastoilemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itekin ylpeä itsestäni. Seuraava kerta tulee kyllä taas vaatimaan extrapaljon sisua, mutta se lienee edessä viimeistään keskiviikkona, ellei jo huomenna.

      Poista
  5. Hieno homma että rohkenit, seuraava kerta on taas helpompi! Mun kaveri ei päässyt seuraksi, mutta maneesissa pyörimisen jälkeen lähdin "reippaasti" tekemään loppukäynnit pikkusänkkärille kentän viereen. Oltiin tehty aika paljon laukkatyöskentelyä, ja ajattelin, että jos nyt sinkoaa, niin jo on otus ;) No, alueelle oli pelmahtanut noin 50 alle 10-vuotiasta (vanhempineen) jonkin sortin elämyspäivään, ja niistä piti ohi pääsemään jotta päästiin takaisin talliin. Jäin suosiolla kauemmas, kun Dáriusz alkoi hermoilla yhtä tenavaa, tai lähinnä sitä, että tämä renasi sähkölankaa ylös alas kuin hyppynarua... No, seuraava challenge oli samanmoinen alamittainen, joka otti spurtteja ees taas, ees taas ja Dáriusz alkoi peruutella ja nousta takajaloilleen. Sillon palo hämäläisen pinna ja karjuin ipanoille niin paljon kuin ääntä lähti "Vigyázz!!!! Veszélyes! Tessék, lassabban!" (vapaa käännös "Varokaa! Vaarallista! Rauhottukaa!") Mutta selvittiin kuitenkin kunnialla ja rauhassa talliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, riittää sitä näemmä vauhtia ja vaarallisia tilanteita muillekin. Meinaan, ettei Durtsin kanssa omita koko lajia :)

      Tuommoinen lapsilauma ei kuulosta mitenkään kivalta ylläriltä, mutta onneksi selvisitte haavereitta talliin.

      Poista
  6. Siis tää sun blogisi on varsinainen päivän piristys! Etenkin heppajenkka on hyvinkin tuttua, oikeen selkäpiitä lämmittää muistella ilmalentoja milloin satulassa, milloin satulasta :)
    Isot rapsut D:lle tv.ninni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninni :) Joo, musta alkaa tuntua, että viime päivinä on kaikenlaisia tilanteita riittänyt vähän turhan paljon. Mä kyllä mielestäni oon tilannut tätiratsastusta... Mihin voi valittaa? ;)

      Poista